Tästä se alkaa!

Luovuin pitkän harkinnan jälkeen hinnastaan huolimatta erittäin hyväsoundisesta blancastani loppukesästä. Oppilaani kaipasi kipeästi mm. rasgueoihin oikealla tavalla reagoivaa flamencokitaraa ja luonnollisesti opettelemamme perusasiat kuulosti halvallakin Pedro Maldonadolla sen verran paremmilta, etten voinut perustella harvoin soittamani kitaran säilyttämistä itsellä pölyttymässä enää minkäänlaisin järkiperustein.

Siirryin syksyllä 2008 soittamaan pääasiassa Negralla erilaisista syistä. Yhtenä tärkeimpänä modernin kitaran rakennuksen ja puunjalostuksen synteesi, jonka avulla tummista – mm. ruusupuisista – kitaroista saatiin näihin aikoihin ensimmäistä kertaa mielestäni riittävän ohuita flamencon käyttötarkoituksia silmällä pitäen.

Opiskelin vuosia Sevillassa pääaineenani flamencokitara ja testasin näinä aikoina varmasti joitakin satoja kitaroita. Kuten kuvitella saattaa, flamencokitaroita tulee sevillalaisessa flamencokoulussa ja tanssisaleilla vastaan melkoinen määrä. Kiersin myös lukuisten eri kitaranrakentajien luona testailemasssa ja keskustelemassa flamencokitaran rakennuksen filosofiasta. Kävin myös erikseen Valenciassa tapaamassa paikallisia rakentajia. Oli sangen vaikuttavaa tavata mm. Sanchis Lopezit kolmessa eri sukupolvessa!

Päädyinkin lopulta heidän rakentamaansa 1F malliin, joka on ominaisuuksiltaan hinta-laatusuhteeltaan edelleen erinomainen kitara. Olen kuitenkin toisinaan kaivannut sypressi-kitaran ominaisuuksia. Luovuttuani viimeisestä blancastani, löysin itseni usein muistelemasta parhaita vuosien varrella kokeilemiani kitaroita. Tajusin yhden rakentajan nimen tulleen vastaani useissa eri yhteyksissä erittäin positiivisina kokemuksina ja lyhyen keskustelun jälkeen olimmekin samalla aaltopituudellla San Lucarilaisen velhon David Jiménez Rodríguezin kanssa…

Materiaalien valintaa ja mitoitusta koppaa varten hyvin levänneestä laadukkaasta sypressistä.